4.2.10 Hämäräsokeus
Vanhenemisen myötä hämäränäön vaikeus usein lisääntyy. Tyypillisesti se huomataan pimeällä autoa ajettaessa.
Hämäränäön vaikeus eli hämäräsokeus tarkoittaa sitä, että henkilöllä on selvästi ongelmia nähdä matalissa valaistuksissa verrattuna normaalinäköiseen henkilöön. Eli valontarve toimivaa näkemistä varten on selvästi kasvanut. Tämä voidaan todeta valontarvearviossa.
Valontarvearvio tehdään tutkimalla näköä kontrastitaululla eri valaistuksissa. Kun normaalisti näkevä henkilö näkee jo 5 tai 10 luksissa melko hyvin, hämäräsokea henkilö ei välttämättä näe tutkimustaulusta vielä mitään, vaan hän saattaa tarvita vähintään 50 luksia, ennen kuin näkemistä alkaa tapahtua.
Hämäräsokeuden raja on häilyvä, mutta jonkinlaisia suosituksia asiasta on olemassa. Arviointi perustuu kokeneen tutkijan tekemään mittaukseen, jonka tuloksia verrataan normaalitulokseen.
Kuva 19. Osakuva Vistech kontrastitaulusta, jota käytetään kontrastiherkkyyttä tutkittaessa
Hämäränäön vaikeudet tulevat helposti esiin hämärän aikaan liikuttaessa. Hämäräsokea henkilö ei pysty näkemään minne astuu. Tyypillisesti retinitis pigmentosa aiheuttaa hämäränäön ongelmia.
Kuvat 20-21. Julkisivu iltavalaistuksessa vasemmalla normaalisti näkevän ja oikealla hämäräsokean henkilön näkemänä. Hämäräsokea ei pysty näkemään muuta kuin valaistut kohdat.
Hämäränäköä voidaan tutkia myös näkökeskus Visiossa kehitetyllä LIVA-hämäränäkötutkimuksella. Tutkimuksessa verrataan keskenään näkemistä hyvässä valaistuksessa, hidasta hämärään adaptoitumista ja nopeaa hämärään adaptoitumista.
