7.2 Sokeat ja heikkonäköiset
Näkövammainen henkilö voi olla sokea tai eriasteisesti heikkonäköinen.
Sokeiksi luokitelluistakin valtaosa näkee hiukan, esimerkiksi hahmoja, mutta lukeminen on yleensä mahdotonta. Sokeat toimivat muiden aistien avulla (kuulo- ja tuntoaisti). Heikkonäköisen näkemistä autetaan muun muassa optisin välinein (lasit, linssit, kiikarit) ja valaistusta tehostamalla.
Näkö voi olla hyvin monella eri tavalla vaurioitunut. Näkövammaisuus voi ilmetä muun muassa seuraavien tekijöiden muutoksina: näöntarkkuus, näkökentät, kontrastien erottelukyky, värinäkö, silmien sopeutuminen pimeään ja hämärään, silmälihasten toiminta, silmän mukautuminen eri etäisyyksille.
Näkö voi heiketä tai sen voi menettää eri-ikäisenä ja eri tavoilla. Osa näkövammautuu jo syntymästä tai lapsuus- ja nuoruusiässä. He kasvavat näkövammaisena pienestä pitäen.
Myöhemmin, aikuisena näkövammautunut joutuu uuteen elämäntilanteeseen. Hänen on harjoiteltava ja hankittava erilaisia näkövammaistaitoja- ja tekniikoita. Tällöin merkittäväksi tulee muun muassa muiden aistien, lähinnä kuulo- ja tuntoaistin käyttöönotto uudella tavalla.
Näkökyky voi heiketä pikkuhiljaa, kestäen vuosiakin. Toisaalta näön voi menettää myös nopeasti. Molemmissa tilanteissa näkövammainen henkilö tarvitsee näkövammaistaitojen ja - tekniikoiden lisäksi aikaa sopeutua psyykkisesti näkövammaisuuteen.
