6.2.7 Vertaisoppiminen
Diana-mallin keskeisenä lähtökohtana on vertaisoppiminen; opiskelijat oppivat toinen toisiltaan.
Opiskelijat oppivat opettajan lisäksi toisiltaan. Oppiminen on yhteistoimintaa, jolloin jokaisen panos on tärkeä ja vastuu oppimisesta on kaikilla. Opettajan tehtävänä on motivoida ja ohjata opiskelijoita osallistumaan osaamisen rakenteluun. Opettaja kannustaa osallistumaan keskusteluun ja tarvittaessa aktivoi keskustelua kohdistamalla keskustelun avaukset ja kysymykset passiivisille oppijoille. (Aarnio & Enqvist 2004)
Aidon dialogin toteuttaminen verkossa on haaste opettajille. Opiskelijat mielellään käyttäisivät alustaa vain akuuttiin tiedonvaihtoon käytännön asioista. Syvällisten keskustelujen ja väittelyjen toteuttaminen verkossa on vaikeaa. Omien ajatusten ja erilaisten sävyjen ilmaiseminen kirjallisesti on paljon hankalampaa kuin niiden ilmaiseminen suullisesti. Vuorovaikutus jää useimmin siihen, että opettaja esittää pohdittavaksi tehtäviä tai kysymyksiä, joihin opiskelijat vastasivat.
Monitahoinen dialogi, jossa opiskelijat keskustelisi myös keskenään ja kehitelisi ideoita ja käsityksiä yhdessä on verkko-opetuksessa usein vähäisempää. Parhaiten verkkokeskustelu toimii työssäoppimisen tukena.
Diana-projektin pilotissa datanomiryhmässä kokeiltiin onnistuneesti yhteisöllistä oppimistehtävää, jossa opiskelijoiden vastuulla oli laajan tehtävä tietoverkkojen toimintaan liittyvän tekeminen yhdessä. Opettaja määritteli ainoastaan oppimisen kohteen ja ohjasi tarvittaessa tiedonhaussa ja käsittelyssä. Opiskelijat itse päättivät työskentelytavoistaan ja työnjaosta. Valmis tehtävä purettiin lähipäivänä, jolloin kaikki saivat vielä esittää tarkentavia kysymyksiä toisilleen sekä opettajalle. Tehtävän vastaus oli oppimateriaalia koko ryhmälle.
Myös lähihoitajien ryhmissä kokeiltiin ryhmätyötä, jossa opiskelijat itse tuottivat jakson oppimateriaalin. Jokainen sai tehtäväkseen etsiä tietoa jostakin muusta kuin omasta uskonnostaan ja työstää valitsemastaan uskonnosta pohtivan katsauksen. Tehtävän tavoitteena oli valmentaa opiskelijoita kohtaamaan lähihoitajana asiakkaita, joilla oli erilainen maailmankatsomus. Tehtävät vietiin oppimisalustalle muiden luettavaksi. Tehtävä jatkui vielä siten, että opiskelijat tutustuivat toistensa töihin ja esittivät niihin liittyviä kysymyksiä. Tehtävään liittyi myös henkilökohtainen osuus, jossa opiskelijat pohtivat suhdettaan omaan uskontoonsa ja muihin maailmankatsomuksiin. Tämä palautettiin alustalle alueelle, johon vain opettaja pääsi lukemaan ja kommentoimaan tehtävää.
Toinen samantyyppinen tehtäväesimerkki lähihoitajien opinnoissa oli lääkehoitoihin ja kansantauteihin liittyvät parityö, jossa opiskelijat etsivät vastauksia opettajan antamiin tehtäviin. Vastaukset vietiin oppimisalustalle, jolloin kaikki pääsivät hyödyntämään niitä oppimateriaalina. Opettaja lisäsi vastauksiin vielä vinkkejä, mistä opiskelijat löytäisivät halutessaan lisää tietoa aiheesta.
Piloteissa huomattiin, että yhteisten tehtävien ja tavoitteiden myötä opiskelijat alkoivat hahmottaa oppimisprosessia yhteisöllisenä toimintana. Oman oppimisen lisäksi koettiin, että jokainen on osaltaan vastuussa yhteisen prosessin etenemisestä. Piloteissa opiskelijat alkoivatkin kysellä toistensa tehtävien ja vastausten perään, jos ne viipyivät liian kauan. Oppimisesta oltiin vastuussa ryhmänä. Yhdessä pilotissa yhteisöllisyyden tunne tuli esiin myös opiskelijoiden kommenteissa, joissa he kertoivat olevansa ylpeitä verkko-oppimisympäristöstä, jonka sisällön rakentamisessa he olivat itse aktiivisesti mukana.
Keskustelu oppimisen välineenä
- Käytä verkkoalustaa systemaattisesti, että materiaalit, tehtävät ja keskustelut sekä lähi- että etäjaksoilta liitetään osaksi oppimisalustaa. Tällöin myös poissaolijat voivat lähipäivien aikana seurata opintoja ja osallistua oppimiseen. Säästyy myös aikaa, kun kaikki tarpeellinen opintoihin liittyvä löytyy yhdestä paikasta.
- Kerro opiskelijoille etukäteen, miten keskustelun on suunniteltu pääpiirteissään etenevän. Painota opiskelijoille, että keskustelut ovat yhtä olennainen osa oppimista kuin muutkin oppimistehtävät. Keskusteluissa ei ole kyse pelkästään omien mielipiteiden esittämisestä, vaan tavoitteena on yhdistää opittavaa teoriaa, käytäntöä ja omaa pohdintaa.
- Aktiivisuus ja osallistuminen verkko-opiskeluun lisääntyvät, jos päätetään, että alusta on ainoa yhteydenpitoväline ryhmän välillä. Alustan keskustelu- ja postitoimintojen avulla on helppo pitää yhteyttä opettajaan ja opiskelijoihin. Jatkuvasti vaihtuvat sähköpostiosoitteetkaan eivät häiritse.
- Sopikaa opiskelijoiden kanssa yhdessä selkeästä ja kuvaavasta tavasta otsikoida keskustelujen aiheet ja keskusteluun liitetyt viestit. Keskustelut pitää löytyä helposti ja niiden kulkua pitäisi olla vaivatonta seurata. Näkövammaisen opiskelijan verkko-oppimista hidastavat keskustelut, joiden aiheet ja viestit on otsikoitu epämääräisesti. Tekstin kursorinen lukeminen ja läpivilkaisu eivät ole heille mahdollisia. Viestin sisältö selviää vain perehtymällä koko viestiin.
- Verkkokeskustelu auttaa kuulo-näkövammaisia opiskelijoita pysymään mukana opiskelussa. Se mahdollistaa luontevan yhteydenpidon muiden ryhmän jäsenten kanssa. Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa kuulonäkövammainen jää helposti ulkopuoliseksi eikä pysy mukana menossa olevissa asioissa. Oppimisalustalla tekstit (mm. verkkokeskustelussa) jäävät talteen ja niihin oli helppo palata myöhemmin uudestaan.
- Pystyäkseen auttamaan ja tukemaan näkövammaista opiskelijaa työssäoppimisen tai opiskelun ongelmatilanteissa ei edellytä, että itse on näkövammainen. Sekä näkevät että näkövammaiset opiskelijat hyötyvät keskusteluista, joissa erilaiset tavat hahmottaa tehtäviä ja työtä yhdistyvät.
- Suunnittele oppiminen dialogiseksi yhteisölliseksi oppimiseksi, jonka tuotoksena syntyy opintoihin liittyvä oppimateriaali. Säästyt opettajana työläältä oppimateriaalin tuottamisprosessilta ja sen muokkaamiselta saavutettavaksi. Jos opiskelijoiden tehtävistä muodostuu koko ryhmälle oppimateriaalia, kerro se heti tehtävän ohjeistamisen yhteydessä.
- Älä tukehduta opiskelijoita keskustelujen ja tehtävien runsauteen. 1-2 keskustelua kerrallaan on riittävä määrä. Lisäksi samaan aikaan voi olla meneillään 1-2 yksin tai pienryhmissä työstettävää tehtävää. Liian monta yhtäaikaista "projektia" saa opiskelijat uupumaan ja ahdistumaan.
- Anna selkeitä tehtävänantoja, ohjeita ja aikatauluja. Opiskelijalle voi antaa enemmän vapautta suunnata oppimisen kohdetta ja valita, miten aiheeseen perehtyy ja miten sitä käsittelee, jos oppimistavoitteet ovat selvät.
